Oolannin sota


 


Oolannin sota – Suosittu laulu ja alkuperäinen ”Ålandin sota laulu”

Tämän päivän laulu:

Oolannin sota

Ja se Oolannin sota oli kauhia
Hurraa, hurraa, hurraa
Kun kolmella sadalla laivalla
Seilas engelsmanni Suomemme rannoilla
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallala,
Hurraa, hurraa, hurraa.

Se oli niin komeata katsella
Hurraa, hurraa, hurraa
Kun engelsmanni seilasi lahdella
Juuri Oolannin fästingin kohdalla
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallala,
Hurraa, hurraa, hurraa.

Ja se oli vihollisen meiniki
Hurraa, hurraa, hurraa
Että ampua murskaksi fästinki
Ja ottaa se sotaväki fangiksi
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallala
Hurra hurraa, hurraa!

Mutta Suomen poijat ne ampuivat
Hurraa, hurraa, hurraa
Että fästingin muurit ne kaikuivat
Ja Oolannin rannat ne raikuivat
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallala
Hurraa, hurraa, hurraa!

 


Alkuperäinen ”Ålandin sota laulu” jonka sotavangit todennäköisesti tekivät Lewesissä Englannissa:
 

Ålandin sota laulu  

N:o 25 Rengon kunnasta löydetyssä käsin kirjoitetussa laulukirjassa.
Mahdollisesti vuodelta 1856.

1. Ah kuin muistu mielehen, hurraa, hurraa, hurraa,
toi Olandin sota surgia, Jostam tahdon kirjoittaa, sunka fralla [sumfaraa; ruots. sjung faderalla]

2. Suomen poikia muutamii*
vietiin Olandin fästinkii, ja sinne tuli vihollisii**

3. Kuin poijat ne lähtiväd sotimaan*
Vihollista vastaan ottamaan ja isäns maata varjelemaan**

4. Ensi kerran kesäkuus*
Sota alkoi angara, josta mä tahdon kirjoittaa**

5. Kahden sadan laivan kans*
Tulivat Olantin fästingin all, franskalaine ja engetesman [engelisman]**

6. Vuored ja laaksod ne kaikuivad*
kuin Suomen [poijat] ampuivat, ja vihollista vastaan ottivad**

7. Franskalaine ja engelisman*
Rupesivad paasi[i]n ambumaan, ja fästinkin sisälle stormaamaan**
[Paasi = Brännklintsbasen, nyk. Brännklintstornet, jonka viholliset ensiksi valloittivat.]

8. Sit käsky se kiiruust annettiin**
Ja paasi[i]n kovasti ammuttiin ja vihollisii paljon surmattiin**

9. Woi surkia voi kauhia*
vihollisen kuolemaa, kuin Suomen [poijat] surmasit**

10. Waan mitäs auttoi poikien*
Kuin franskalainen ja engellesman Stormasi monen tuhannen kans

11. Sit poijat ne kovin vihastui
Kuin armo flagu nostettiin, ja viholliselle portit aukaistiin

12. Poijat ne olivat kiukkuisii
Stusarins ja hukarins maahan kaikki paiskasit

13. Kuudestoista päivä elokuusa
Fangiksi otti engelisman, ja poies kuljetti laivan kans

14. Sit poikia poies kuljetettiin
Masinan kanssa Englantiin Levesin kaupunkiin arestiin

15. Siell olivat poijat arestis
Vuosi ja kahdeksan kuukautta Englantin kuningan hallussa

16. Sit käsky se tuli keisarilt
Että päästää poijat arestist ja isänsä maahan takaisin

17. Sit poijat ne hurras ja huusivat
Kuin Levesin kaupungist läksivät ja tulivaunui[hi]n astuivat

18. Ja poijat ne lauloivat lähteissä
Että Englantin valtakunta ihana tääl, mut isämme maa on ihanampi viel
Lafin  


Kansanlaulu suurennuslasin alla

Oolannin sota -laulun alkuperä ja historia on selvinnyt kahden tutkijan, Jerker Örjansin ja Pirjo-Liisa Niinimäen yhteistyönä. Ohjaaja Arn-Henrik Blomqvist tekee heidän jännittävästä tutkimustyöstään sekä yllättävistä tutkimustuloksista filmiä. Seuraava teksti on yhteenveto filmin käsikirjoituksesta.

Opas ja kirjailija Jerker Örjans ihmettelee, miksi suomalaiset turistit usein laulavat Bomarsundin linnoituksella laulua, joka kertoo Oolannin sodasta – laulua, joka kaiken lisäksi antaa aivan vääristellyn kuvan vuoden 1854 sotatapahtumista. Joskus joku vieraista jopa ihmettelee, eikö Suomi voittanutkaan sotaa. Mistä moinen laulu voi olla peräisin, miettii Örjans, ja miksi se on täysin tuntematon Ahvenanmaalla? Niin saa alkunsa tutkimusprojekti, jonka tulokset yllättävät.

Örjans matkustaa itään, manner-Suomeen. Sota-arkiston nuottikokoelmasta hän löytää Oolannin sota -laulun nuotin, joka on todennäköisesti peräisin Suomen itsenäistymisen ajoilta. Sibelius-museossa Turussa on Heikki Klemetin vuonna 1918 julkaisema Sotilaan laulukirja. Siinä Oolannin sota on julkaistu suunnilleen samassa muodossa kuin se nykyään tunnetaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta ei sen sijaan löydy tätä vanhempia toisintoja laulusta, ainoastaan maininta Hultinin suuressa arkkiveisuluettelossa vuodelta 1930. Kansanrunousarkiston välityksellä Örjans saa kuitenkin kontaktin hämeenlinnalaiseen toimittajaan Pirjo-Liisa Niinimäkeen, jolla on tiedossa eräs vanha käsinkirjoitettu lauluvihko. Lähellä Hämeenlinnaa Rengon pitäjässä Örjans pääsee Niinimäen kanssa tutustumaan tähän lauluvihkoon, jonka vanhimmat osat ovat 1850-luvulta. Eräässä 18 säkeistön mittaisessa laulussa, nimeltään Ålandin sota Laulu, kuvaillaan totuudenmukaisesti Ahvenanmaan tapahtumia kesällä 1854, antautumista, sotavankeutta Englannin Lewesissä sekä kotiinpaluuta 1856. Örjans huomaa, että monet yksityiskohdat vastaavat niin tarkasti Bomarsundin tapahtumia, että laulun tekijä on todennäköisesti itse ollut mukana Ahvenanmaan taisteluissa. Tässä täytyi olla nykypäivän Oolannin sota -laulun alkulähde!

Örjans matkustaa Englannin Lewesiin, jonne Bomarsundin suomalaiset sotilaat joutuivat sotavankeuteen. Hän onnistuu löytämään yksityiskohtaista tietoa vankien kohtalosta. Osoittautuu, että suomalaisia sotavankeja kohdeltiin erittäin hyvin – ei ainoastaan upseeristoa, joka oli yksityismajoituksessa, vaan myös tavallisia sotamiehiä lääninvankilassa. Kaupungin asukkaat vierailivat suurin joukoin vankilassa, seurustelivat suomalaisten kanssa ja ostivat koruja ja leikkikaluja, joita vangit olivat veistäneet puusta. Vankilan väliovet oli nostettu pois paikoiltaan, ja suomalaiset musisoivat kitaroiden ja viulujen säestyksellä.  Paikallisissa sanomalehdissä kirjoitettiin yksityiskohtaisesti ja nimeltä mainiten vangeista ja ihailtiin heidän luku- ja kirjoitustaitoaan.  Alkuperäisen Oolannin sota-laulun mukaan jäähyväiset Lewesistä olivat miltei kuin voitonjuhla, ja samaa todistivat sanomalehtikirjoitukset. Missä muualla kuin Lewesissä Oolannin sota -laulu olisi voinut syntyä! Mutta kuka muutti 18 säkeistön mittaisen, realistisen laulun nykyajan nelisäkeistöiseksi lauluksi?

Palattuaan Suomeen Örjans tapaa Niinimäen uudelleen, tällä kertaa Kansalliskirjastossa. Niinimäki on saanut vihjeen tutkija Simo Westerholmilta Kaustiselta, että Laululipas-nimisessä laulukirjassa oli julkaistu Oolannin sota -laulu jo vuonna 1911. Siis seitsemän vuotta ennen Klemetin Sotilaan laulukirjaa, jonka Örjans löysi Sibeliusmuseosta. Kuitenkin myös vuoden 1911 kirjassa laulun sanat vastasivat tämän päivän laulua.

Kaikesta huolimatta juuri Klemetti on se, joka johdattaa tutkijat nykyaikaisen laulun syntyprosessin jäljille. Kansalliskirjastossa Niinimäellä on näyttää myös eräs varhaisempi laulukirja, jonka Klemetti julkaisi yhdessä Väinö Kallion kanssa. Siinä ei tosin ollut Oolannin sota -laulua, mutta sitäkin paljastavampi esipuhe: ”....Tunnettu asia kuitenkin on, että maallisissa kansanlauluissa on vähän semmoisia sanoja, jotka arvelutta voi jättää lastenkin laulettaviksi”, kirjoittavat Klemetti ja Kallio. ”Voidaksemme siis varustaa sävelmät vaikkapa vaan parillakin säkeistöllä kunkin, on ollut pakko hankkia sävelmän-henkisiä lisäsanoja, mistä niitä vaan kansanlaulun alalla on saatavissa ollut. Niinpä on eräitä säkeistöjä kansanlaulun tyyliin itsekin tehty.” Sellainen oli siis ajan henki, kun modernia Oolannin sota -laulua kirjoitettiin: kansan lauluja paranneltiin, jotta ne sopisivat paremmin kansalle. Tässä tapauksessa antautuminen ja vankeus siivottiin pois laulusta, sillä sellainen ei sopinut itsenäistyvän kansan tarpeisiin. Mutta, miettii Örjans, jos Oolannin sota -laulua ei olisi muutettu ja lyhennetty, Suomi olisi todennäköisesti yhtä hienoa laulua köyhempi ja suomalaisten koululaisten arki hiukan ikävämpi.

Sattumalta Niinimäki törmää Kansalliskirjastossa myös erään kanttorioppilaana ja sittemmin Bomarsundissa välskärinä olleen Johan Walleniuksen nuottikirjaan. Örjans puolestaan löytää Walleniuksen Lewesistä, missä tämä oli tohtori Burtonin assistenttina vankilan sairastuvalla. Kun Wallenius oli palannut Suomeen ja synnyinseudulleen Hämeeseen, hänet tunnettiin suvun piirissä musiikkimiehenä ja todellisena herrasmiehenä. Hän lauloi ja kertoili merkillisistä kokemuksistaan Lewesissä. 1950-luvulla eräs Walleniuksen sukulaisista kirjoitti muistiin ”Jussi-sedän” lauluja. Säkeistöt olivat lähes samat kuin kaksi viimeistä säkeistöä alkuperäisessä Oolannin sota -laulussa, joka oli Rengossa löytyneessä käsinkirjoitetussa lauluvihkossa. Oliko Jussi Wallenius ehkä Oolannin sota -laulun tekijä? Sitä emme koskaan saa tietää, mutta ei ajatus aivan mahdotonkaan ole.

Bomarsundin linnoituksen puolustajina suomalaiset eivät vakuuttaneet liittoutuneiden joukkoja, mutta sotavankeina Englannissa he tekivät suuren vaikutuksen paikallisiin ihmisiin ja toivat kunniaa kotimaalleen. He tekivät laulun, joka tosin muutettiin myöhemmin, mutta jota yhä lauletaan.
Sotasankareita he eivät olleet, mutta sankareita kuitenkin.


Sången om det åländska kriget